Helmi Vehviläisen puhe Suonenjoella 1957, Vehvilän koulun 50-vuotisjuhlissa
Äitini opettaja Helmi Vehviläisen pitämä puhe Vehvilän koulun 50-vuotisjuhlassa. Vehvilässä on Suomi 100-vuonna kulunut kouluopetuksen alkamisesta jo 110 vuotta.
Arto Vehviläinen
Vehvilän koulun vaiheet vuodesta 1907-1957
Vehvilän kansakoulun syntysanat lausuttiin täsmälleen 50-vuotta sitten maaliskuun 27 päivänä 1907. Sitä ennen oli jo kansakoulu Suonenjoen kirkolla vuodesta 1881 ja Halolanmäellä, Pörölänmäellä, Kärkkäälässä, Jalkalassa, Herralassa ja Lempyyllä. Vuonna 1898 oli annettu piirijakoasetus, jonka mukaan kunnat velvoitettiin jakamaan alueensa koulupiireihin ja perustamaan koulun joka koulupiiriin, jos piiriin ilmaantui vähintään 30 oppilasta. Jo edellisenä syksynä silloinen Rantalan isäntä Kusti Ville Vehviläinen kiersi kylän ottamassa koulupiiriin lapset paperille ja alkoi puuhata omaa koulua kylälle. Hän ja Rantalan toisetkin veljekset, Juho ja Esa olivat kansakoulun ystäviä ja innokkaita puuhamiehiä sen aikaansaamiseksi.
Niinpä Kusti Ville Vehviläinen huomataan sitten perustavan kokouksen puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana Lahdentauksen silloinen Daavid isäntä, ja rahastonhoitajana nykyisen puheenjohtajamme Aake Saijonkarin isoisä Adam Sikanen ja pöytäkirjurina August Jalkanen, joka silloin asui Lapinmäen mökissä Vehvilän tienvarressa. Paitsi nimeään koulun perustamiseen jätti tämä mies pysyvän muiston itsestään istuttamalla sen mökin eteen ne kuuset, jotka nyt mahtavina ja myrskyjä uhmaten kohti korkeutta kohoavat. Perustavan kokouksen naisjäsenet olivat Keskitalon Miina emäntä ja Lapinmäen Alma emäntä. Tämä viimeksi mainittu on ainoa elossa oleva ja näillä juhlilla mukana olevana kunnioitettuna juhlavieraana. Korkein Teidän iltapäiväänne valaiskoon ja toivomme, että tunnette jälkipolvien kiitollisuuden teitä ja kaikkia poisnukkuneita kansakoulun perustajia kohtaan.
Ensimmäinen tärkeä tehtävä jätettiin puheenjohtajan ja kirjurin tehtäväksi: pulpettien ja kateederiin hankinta sieltä, mistä ne halvimmalta saa. Seuraava johtokunnan kokous julisti opettajan haettavaksi Virallisessa lehdessä ja Otavassa. Sen aikuinen opettajan palkka oli valtiolta vuodessa 600- ja kunnalta 250- ja asunnoksi kaksi kamaria ja keittiö, öljyvalo, tarvittavat puut pienennettynä koulun halkovajassa, kesälaidun yhdelle lehmälle ja talvikortteeri ja ½ ha muokattua peltoa.
Koulu alkaa hyyrihuoneissa toukokuussa 17p. 1907. Alkoiko se silloin, eivät ensimmäiset oppilaat muista tarkalleen, mutta pöytäkirjan mukaan valittiin kesäkuun 18 p:nä yhdestätoista hakijasta ensimmäinen opettaja Hanna Reinikainen. Huvittavinta oli havaita, että silloinen johtokunta valitsi opettajan jo viikkoa ennen virallisen hakuajan umpeenmenoa. Kai silloin ei vielä oltu perillä koululaista tai ei pidetty sitä niin tärkeänä. Koulu pääsi alkamaan elokuun 19p:nä 1907 pienten lasten kouluna eli tipokouluna.
Koulu alkoi Rantalan talossa. Lähempää, tai järven tältä puolen ei ollut mahdollisuus saada huoneita koulua varten. Ensimmäisenä kouluvuotena oli sellaisiakin oppilaita, jotka alkaessaan jo olivat 11 vuotiaita tai vanhempiakin, mutta he suorittivat kaksi vuosiluokkaa yhdellä kertaa. Olen haastatellut ensimmäistä oppilasta mm. Evert Sikasta. Hän kertoi silloin olleen niin huonon tien järven ympäri Rantalaan, ettei sinne kesällä hevosella päässyt. Niinpä toisena kouluvuotena, kun saatiin uusi harmooni kouluun, tämä muuten hankittiin aluksi velkarahoilla. Kusti Ville Vehviläinen antoi rahat 6% korolla. Velkamäärä oli 393:40. Tätä velkaa sitten lyhennettiin hengellisiä iltamia pitämällä, viinan voittoverovarat ja 15 p tammikuuta1911 on valittu Kusti Ville Vehviläinen anomaan loppurahoja kunnalta. Tiukassa oli soittokone silloinkin! Tuota uutta urkuharmoonia odotettiin hartaasti koulussa ja eräänä päivänä opettaja sanonut Evert Sikaselle ja Paloahon Einolle: ”Kun jäätte tänne yöksi, niin illalla tulee harmooni ja minä soitan teille”. Pojat jäivät ja illan tullen soudettiin uusi harmooni Huuhan rannasta Rantalaan. Kaksi venettä köytettiin toisiinsa kiinni, laudat päälle ja siihen soittokone. Pojat olivat talon isäntien kanssa sitä ihmettä soutamassa. Kun opettaja istui ensi kertaa koneen ääreen, hän soitti Koskenlaskijan morsiamet. Kai hän samalla soitteli itsensä Esa-isännän sydämeen, koska hänestä muutaman vuoden perästä tuli tämän vaimo.
Ensimmäinen joulu Rantalassa on myöskin jäänyt ensimmäisten oppilaiden mieleen. Kuusi oli keskellä tupaa oppilaat lattialla istuen ympärillä yleisö penkeillä sivussa. Pukkina oli Esa isäntä kuten sen jälkeen ehken monta kertaa. Pukki tuli, jakoi lahjat ja oli poistumassa ovella, kun kylän nuoret miehet ottivat pukin kiinni ja nostivat uunille istumaan. Joulujuhlan tunnelma oli päätyä tappeluun, mutta opettaja sai tilanteen hyvin hallittua ja juhlatunnelma palautui ja säilyi. Monta hauskaa muistoa tuolta Rantalan kouluajalta onkin kyläläisillä, sillä koulu oli silloin uusi ja kaikki siellä tapahtunut uutta ja ihmeellistä. Koulu toimikin siellä viisi vuotta.
Vuonna 1908 lokakuussa äänestettiin johtokunnassa koulun paikasta. Huuhan silloiset veljekset Aadam, Joosua ja Juho olivat luvanneet tontin koululle. Tämä Autiolahden syrjä, kuten pöytäkirja tätä paikkaa nimittää sai 5 ääntä ja Hyttikangas 2 ääntä. Koulun rakennusurakka annettiin urakoitsija Hirvoselle, jolla oli sitten työssä Juho Pekka Vehviläinen, Aaro Lankinen, Aatu Majuri ja esim. Evert Sikanen kertoi kuivanneensa kaikki pohjat ja kattotäytteet ja rivesi saunan ja teki Sääsken Pekan kanssa kaivon. Suntio Toivanen Suonenjoelta oli uunin teossa. Niinpä koulu valmistui ja vihittiin tarkoitukseensa syyskuussa 1912. Täällä edessä on taulu, jonka juhlavieraat silloin lahjoittivat uudelle koululle.
Koulun johtokunnassa oli alkuvuosina aina kaksi joka vuosi erovuorossa ja johtokunta valitsi kylän emännistä ja isännistä seuraajan siihen saakka, kunnes kunnankokous ja valtuusto valitsi johtokunnan. Pöytäkirjassa näkyy ensimmäisinä vuosina sellaisia nimiä kuin Iida Vehviläinen, Vilhelmiina Vehviläinen, J. Pekka Vehviläinen, Johan Kaipainen, Iida Kustaava Vehviläinen, Yrjö Vilpponen, Julius Suihkonen, Aada Vehviläinen, Joosua Vehviläinen, Eljas Vehviläinen, Aatu Vehviläinen, Maria Vehviläinen, Aadam Vehviläinen, Kalle Vehviläinen, Aksel Sikanen ja Julius Loikainen. Nämä mainitsen vain varhaisemmalta ajalta, mutta tiedämme että useamman talon emäntä ja isäntä on vuorollaan hoitanut tätä uhrautuvaa ja epäitsekästä virkaa ja koulun perustajan Kusti Ville Vehviläisen nimi näkyy vielä niin myöhään kuin joulukuussa 1920 pöytäkirjan lehdillä.
Varsinkin kaikille, jotka ovat vuodesta toiseen hoitaneet tätä palkatonta luottamustointa, olkoon pienenä palkkana tietoisuus siitä, että oman koulun hoitaminen, sen pienten kasvattien vaaliminen oikeiksi Suomen kansalaisiksi on ollut siunausta tuottavaa työtä. Mitä isä tänään – sitä poika huomenna. Kunnia nukkuneille, paljon antaneille ja kiitos heille, jotka vielä päivätyötään jatkavat koulun hyväksi.
Kouluhuoneiden puhdistus kuului alkuvuosina koululaisille niin tällä kylällä kuin muillakin. Oppilaat tulivat aikaisin aamulla jo kuuden aikaan viimeistään koulua lämmittämään ja siivoamaan ja ensimmäinen merkintä pöytäkirjassa on v. 1911, jolloin pidettiin huutokauppa kouluhuoneiden siivoamisesta ja annettiin vähiten pyytäneelle, mutta kirjoista ei käy ilmi kuka hän oli. Vuonna 1916 johtokunnan kokouksesta on seuraava pykälä: ” Johtokunta päätti yksimielisesti, että ne puhdistustyöt koulussa, mitkä ovat kuuluneet lapsille pidätetään entisellään, sillä se katsotaan lasten käytännölliseen opetukseen kuuluvaksi. Lasten terveydelle sitä ei katsottu vaaralliseksi koska koulussa noudatetaan ehdotonta puhtautta. Jos vakituinen puhdistaja koululle otettaisiin tulisi nämä mainitut työt maksamaan 1 mk 50 p päivältä”
Vuonna 1920 on valittu työmiehen vaimo Ida Kauppinen kouluhuoneiden siivoojaksi 2 mk:n palkalla pienemmästä puhdistuksesta ja 6 mk isommasta ja Esa Vehviläisellä oli kouluhuoneiden lämmitys 1 mk 50 p:n päivämaksusta. Hänen nimissään koulun lämmitys ja usein puhdistuskin oli monena vuotena peräkkäin, vain suurempi puhdistus oli Ida Kauppisella. Myöhemmin yhdistettiin siivous ja keittolanhoito samalle henkilölle. Nämä ovat koulussamme toimineet Eedla Rossi, Sandra Sorsa, Elvi Saastamoinen, Tyyne Mustonen, Hilkka Jalkanen ja viimeisenä Mirja Itkonen. Koulukeittola toimi vuodesta 1919 syksyllä alkaen vuoteen 1922. Syksyllä 1923 jouluun saakka annettiin voileipä ja maitoavustusta varattomille. Oppilaille Tarkastajan kyselyyn johtokunta vastasi maaliskuussa 1925: Keittola ei ole aiheuttanut sanottavaa erimielisyttä piiriläisten kesken ainoastaan jotkut varakkaat ovat laiminlyöneet tuoda johtokunnan määräämät ravintoaineet keittolalle, sillä keittoa on jaettu kaikille oppilaille. Keiton jakaminen ei ole tuonut haittaa. Keitto on keitetty sitä varten laaditussa hellassa käsityöhuoneessa, jossa myös keitto on jaettu. Koulukeittola olisi tulevaisuudessa suotava ja tarpeen vaatimakin, jos sen tuottamat rasitukset eivät nousisi kunnalle liian raskaiksi.
Alkuvuosina toivat varakkaampien vanhempien lapset keittolalle lihaa, perunoita y.m. ruokatarpeita ja myöhemmin rahaa. Vielä 20 vuotta sitten maksoivat monet oppilaat 90 p päivässä aterioistaan. Hyvä keittolanhoitaja, jolla on kunnollinen ruoanlaittotaito sekä hyvä taloudellinen vaisto, on opettajalle verraton apulainen koulutyössä, sillä lasten terveydentila on huomattavasti parantunut ja koulutyö on tehostunut. Niinpä monta kertaa on sattunut, että koulussa kysyttäessä mieleisintä tuntia oppilailta, saa kuulla, että ruokatunti on paras. Niinpä koululaiset puhuvatkin meidän keittäjästämme ja ilomielin hänelle pienet apupalveluksensa tekevät. Keittolanhoito koulun hyväksi on arvokasta ja kauaskantoista.
Koulun talous alkuaikoina oli tiukalla, mutta samaa oli elämä koululaisten kodeissa. Alkuaikoina oppilaat ostivat itse koulutarvikkeensa, ainoastaan vähävaraiset oppilaat saivat ilmaiset kirjat, vihot ym. Ei ollut lapsilisiä, suurperheiden avustuksia ja niinpä pöytäkirjasta löytyy läpi vuosien myönnettyjä vaate ym. avustuksia. Seuraavanlaisia sille ajalle ominaisia nimityksiä näkyy avustuksina olleen: ”Helmi Kauppiselle päätettiin antaa kurppostarpeet ja retonkia essiksi. Virgiina Laitiselle päätettiin antaa kenkiin pohjat, Otto Kesäselle emäset ja pukutarpeet, joku taas sai pöksykankaan. Toinen taas sai paitavaatteen, mekkovaatteen, tyykia täkiksi ja lanelia vuoriksi.
Kunnan talous silloin niin kuin myöhemminkin tiukalla ja myönnetyt avustukset olivat monen harkinnan ja tuumailun tulos. Niinpä erään oppilaan kohdalla on tullut merkintä pöytäkirjaan huonosta käytöksestä ja hänen koulunkäyntinsä päätetään lopettaa, jollei oppilas pyydä luokan edessä anteeksi ja lopputoteamus oli: Siinä tapauksessa kunnan myöntämät vaatteet ja jalkineet tullaan ottamaan pois. Sosiaalisten olojen parannuttua on kehitys meidänkin koulullamme kulkenut kohti valoisampia aikoja tässäkin suhteessa.
Opettaja Hanna Vehviläisen elämäntyö Vehvilän koulun ja koko kylän hyväksi kesti 26 pitkää vuotta. Pieniä sairaslomia lukuun ottamatta hän suoritti elämäntyönsä yhden koulupiirin hyväksi. Suuri on se oppilasparvi, jonka hän jo kahdessa, kolmessa polvessa opintielle ohjasi. Hänen ehdoton rehellisyytensä ja uskollisuutensa työssä oli esimerkillinen. Erikoisen tulisen kiihtyvän luonteensa tähden hän usein johtokunnan kokouksessa saattoi leimahtaa, mutta käytyään keittiössä hän palasi ja puhkesi raikuvaan nauruun, samoin laiskanläksyläiset saivat kulkea keittiön kautta lähtiessään. Minulle henkilökohtaisesti nuo seitsemän vuotta, jotka sain olla samalla aikaa täällä, olivat suuntaa antavia ja rikkaita vuosia. Hän oli kuin äiti ja rakasti lastani kuin isoäiti omaansa. Historiaan tulkoon merkityksi hetki, jolloin saapui kouluumme sanoma, että koulun toiminta on lopetettava toistaiseksi, koska sota on alkanut rajoilla ja kouluumme tulee siirtolaisia. Hän kokosi meidät kaikki tähän luokkaan, veisasimme Jumala ompi linnamme, sitten hän sanoi: Polvistukaa! Siinä olimme Kaikkivaltiaan kasvojen edessä pienimmästä suurimpaan ja hänen värisevä äänensä pyysi ja rukoili: Herra maata varjelkoon.
Pisimmän elämäntyön suoritti opettaja Hanna Vehviläinen, hänen jälkeensä tuli Sirkka Voutilainen 1944-1945, Tauno Naumanen 1945-1948 Elsa Miettinen 1948-1954, Eino Kauhanen 1954-1955, Vesa Vepsäläinen 1955-1956 ja viimeisenä nyt koulussa toimiva johtajaopettaja Eero Korhonen. Viransijaisopettajina äitiyslomien ja sairauslomien aikana ovat toimineet Kerttu Niiranen Valkonen, Annikki Janhonen, Maire Karhunen, Marjatta Husso ja Marja Riitta Jalkanen. Vuoteen 1935 asti toimi koulu supistettuna, yhden opettajan kouluna, mutta v 1936 kevätlukukaudella määräsi silloinen kansakouluntarkastaja Salokannel alakoulun perustettavaksi. Ensimmäinen väliaikainen opettaja oli Toini Hytönen ja vakituisena samalla paikalla ollut syksystä 1936 opettaja Vehviläinen (Laitinen). Kun koulumuoto muuttui 7-vuotikseksi ja kolmas luokka siirrettiin alakoulun puolelle. Opettaja suoritti v.1952 Torniossa täydennyskurssin mainittuun virkaan.
Käsityön opettajina ovat toimineet Juho, Esa, Lauri, Matti ja Erkki Vehviläinen ja Erkki Holm. Koulupiiri on tottunut saamaan opettajiltaan ymmärtämystä ja osanottoa omaan henkiseen ja aineelliseenkin viljelyynsä. Ensimmäinen kysely tästä on pöytäkirjassa: Tarkastajan kirjeen johdosta päätettiin ilmoittaa, että koulun toimintaan on koteja tutustutettu koulujuhlien kautta ja koulusta poispäässeiden oppilaiden kehittämiseksi ei ole vielä tehty mitään. Mutta sitten jo vuonna 1920 on pykälä kotiopintojen pitämisestä koululla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Vehvilänkin koulun yhteydessä tehty nuorisotyötä. Viimeinen vuosi onkin ollut kovasti siunauksellinen siinä suhteessa, sillä vastavalmistunut, lahjakas opettajamme on paneutunut kokosielullaan työhön nuorison hyväksi. Koulu ja opettajat suorittavat tärkeää tehtävää ohjatessaan kasvattejaan ja ympäristöään myös varsinaisen koulutyön ulkopuolella. Siitä riippuu olennaiselta osalta varsinaisen kasvatuspäämäärän saavuttaminen: itsenäinen, voimakas suomalainen persoonallisuus. Kaikkia keinoja tähän päämäärään pyrkimiseksi on käytettävä. Koulun ystävät, olkaa kasvattajien tukena ja apuna.
Ulkonaisesti on koulu kokenut sitten syntymänsä monta edullista uudistusta ja korjausta. Yläkerran huoneet, keittola, pitkä eteinen ja myöhemmin v.1953 täydellinen koko koulun korjaus, sähköt ja vesijohdot mukaan luettuna. Uusittu sauna ja kokonaan uusi ulkorakennus aittoineen ja kellareineen. Nyt katsomme valoisin mielin lämpimissä luokissa tulevaisuuteen ja näemme koulun lähellä tulevaisuuden urheilukentän, johon tarvittavat varat jo vuorollaan on tiedossa.
Sota toi ja vei meidänkin koulupiirimme kohdalla kuten läpi Suomen. Se toi oppilasparveen ja kyläyhteisöön miellyttävän ja piristävän karjalaisaineksen, mutta se vei sen, mikä meillä parhainta oli. Monen kodin tulevaisuuden suunnitelmat raukesivat, muuttuivat toisiksi ja kärsivät menetyksistä. Koulu oli heidät isänmaalle, kodeille ja Jumalalle kasvattanut ja he täyttivät miehen tiensä.
Me emme tiedä, millainen on tulevaisuuden koulu, millainen on tulevaisuuden maailma ja mikä odottaa sitäkin oppilasparvea, joka tänä päivänä koulutietään kulkee, mutta sen me tiedämme ”emme me mitänä olisi ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan”