Matti Vehviläinen, talonpoika

8.10.1904 – 05.03.1986

Isämme Matti Vehviläinen syntyi Vehvilän Huuhalle Eeva ja Josua Vehviläisen 14-lapsiseen perheeseen sen seitsemäntenä lapsena. Huuhan talo oli ollut suvun hallussa jo vuodesta 1674. Josua oli, varsinkin vanhemmalla iällään, hyvin uskonnollinen ihminen ja pitäjällä tunnettu körttisaarnaaja. Eeva kuoli nuorimman lapsen syntymään. Josua eli korkeaan ikään mutta viimeiset vuodet sokeana Huuhan tuvassa sängyssään makaillen ja muiden askareita kuunnellen.

Talo oli Josuan veljen omistama. Veli asui itse vaimoineen toisessa talossa Markkalan saaressa. Koska hänellä ei ollut perillisiä, hän testamenttasi Huuhan tilan Josuan viidelle pojalle. Kahdelle pojalle ostettiin oma talo muualta, mutta Matti jäi jakamaan Huuhan kahden muun veljensä kanssa. Sodan jälkeen, vuonna 1947 hän sai valmiiksi rakentamansa Siepon talon, joka rakennettiin Huuhan pellon reunaan. Matti oli avioitunut alakoulun opettajan Helmi Laitisen kanssa 3.8.1941. Heille syntyi Risto Matti 13.11.1942 ja Arto Tapio 19.12.1948.

Maanviljelijä

Huuha oli perinteinen maanviljelystalo ja Siepossa jatkettiin maanviljelystä ja karjanhoitoa samaan tyyliin, tosin pienemmässä mittakaavassa. Lehmistä ja pienkarjasta luovuttiin kuitenkin jo 1950-luvun lopulla. Maatalous rajoittui sitten vain maanviljelykseen ja metsänhoitoon. Vanhemmiten Matti luopui hevosesta ja vuokrasi pellot pois, mutta hän pysyi mieleltään maanviljelijänä elämänä loppuun saakka. Hän oli perustamassa kylän Maamiesseuraa ja toimi innolla siinä.

Pelimanni

Jo nuorena Matti alkoi soittaa viulua ja hän pääsi pitkälle harrastuksessaan. Alku oli vaikeaa. Josua oli itsekin soittanut nuoruudessaan, mutta uskoon tultuaan hän kielsi poikiaan soittamasta. Matti joutui harjoittelemaan isältään salaa, jopa metsässä. Lopulta Josuakin hyväksyi asian. Jo armeijassa ollessaan Matti oli hyvä soittaja. Kun hän ensimmäisen kerran tuli valituksi kirkkovaltuustoon, kirkkoherra Järveläinen otti hänet puhutteluun ja ihmetteli: ”Miten sinä maallinen mies tulet kirkkovaltuustoon? Sinä kuulemma soitat tansseja.” Matti ilmoitti, että nämä asiat eivät estä valtuustotyötä, eikä siihen enää palattu.

Matti esiintyi usein veljiensä kanssa kylän juhlissa tai säesti laulajaa. Myöhemmällä iällä hän innostui soitosta uudelleen, kun kansanmusiikki tuli suosituksi. Hän oli perustamassa Suonenjoen pelimanneja ja veti kylän omaa pelimanniyhtyettä. Hän opetti myös kylän koululla soittoa. Matti sävelsi kauniin valssin ”Kotijärvellä”. Se nuotinnettiin ja siihen tehtiin sanat. Kylän ja suvun tilaisuuksissa sitä on esitetty edelleenkin usein.

Sotaveteraani

Matti palveli raskaassa tykistössä Viipurissa. Se oli luonnollisesti hevosvetoinen joukko-osasto, joten hän pääsi tekemiseen hevosten kanssa. Se luontui häneltä hyvin. Niiltä ajoilta oli peräisin hänen ratsastustaitonsa, joka näytti uljaalta vielä hänen vanhoilla päivilläänkin. Matti kävi aliupseerikoulun ja niinpä hänestä tuli myöhemmin aktiivinen kouluttaja Suonenjoen suojeluskunnassa. Matti osallistui kersanttina talvisotaan ja jatkosotaan Syvärillä. Hän vapautui sotapalveluksesta ikänsä vuoksi ennen sodan päättymistä.

Hevosmies

Hevosharrastus oli Matille jopa soittamista tärkeämpi ja mieluisampi harrastus. Huuhalla oli aina hyviä hevosia. Siepossa oli normaalisti yksi hevonen, mutta aika ajoin niitä oli kaksi ja jopa kolme, kun toisella hevosella oli varsa. Monilla niistä ajettiin kilpaa. Hevoset myös tarjottiin kantakirjaan, aina kun se oli mahdollista. Myöhemmällä iällä Matti hankki lämminveritamman, Kromkan, jota hän varsotti. Tamma palkittiin hyvänä periyttäjänä, koska monet sen varsat menestyivät hyvin ravihevosena. Matti harmitteli usein, että hän oli jo liian vanha saadakseen ajolisenssiin, kun lämminverihevoset valtasivat hevosurheilun. Hän olisi halunnut kokeilla, millaista sellainen kyyti on.

Matti oli perustamassa Vehvilän Hevosystäväin seuraa ja toimi aktiivisesti sekä Suonenjoen että Pohjois-Savon maakunnan tasolla hevosasioissa. Vanhoilla päivillään hänellä oli vapaalippu ja oma paikka Sorsasalon raviradalla Kuopiossa, eikä häneltä monta kilpailua jäänyt käymättä.

Osuustoimintamies

Matti Vehviläinen houkuteltiin kylälle perustetun Osuuskassan hoitajaksi. Hän sai koulutuksen tehtävään Tuusulan kansanopistolla. Kassa oli vastaperustettu ja oli tärkeä, että siihen saatiin jäseniä ja sitä myöten talletuksia. Matti osoittautui oivaksi markkinoijaksi. Hän keräsi talletuksia ei ainoastaan omalta kylältään vaan myös naapurikylistä aina Leppävirtaa myöten. Vehvilän Osuuskassa sai näin hyvän lähdön ja oli hyvin kannattava loppuun saakka. Lopulta se liitettiin Suonenjoen Osuuskassaan mutta se säilyi omana konttorinaan vielä pitkään sen jälkeenkin. Matti istui Suonenjoen Osuuskassan johtokunnassa eläkepäiviinsä saakka.

Osuuskaupan jäsenyys ja pitkäikäiset luottamustehtävät siinä lankesivat Matin tehtäväksi niin ikään. Kylällä toimi Suonenjoen Osuuskaupan myymälä. Matti kuului Osuuskaupan johtokuntaan. Hän edusti Suonenjoen Osuuskauppaa myös valtakunnallisissa kokouksissa.

Kunnallispoliitikko ja kylän edusmies

Edustustehtävät alkoivat, kun Matti valittiin Suonenjoen seurakunnan kirkkovaltuustoon. Siellä hän oli useita kausia. Sitten oli vuorossa kunnanvaltuusto, johon hänet valittiin Maalaisliiton edustajana. Siellä häneltä vierähti yli 30 vuotta.

Poliitikon rooliin voinee laskea myös pitkäaikaisen toiminnan Suonenjoen käräjäoikeuden lautamiehenä.

Valtakunnan tason politiikka ei Matti kiinnostanut, vaikka vaaleihin hän osallistui sekä tekemällä kylätason vaalityötä että vaalivirkailijana. Matin ansiota on, että Vehvilästä tuli oma vaalipiirinsä.

Kylän edustajana näissä eri tehtävissään hän pääsi edistämään monia kylälle tärkeitä asioita kuten puhelinten ja sähköjen saantia, postin ja linja-autoliikenteen kulkua sekä tiehankkeita.

Metsämies

Edellä on jo lueteltu joukko seuroja, joita Matti Vehviläinen oli perustamassa. Vielä kannattaa mainita Nuorisoseura ja Metsästysseura, joiden perustaminen ja toiminta vuosikausia oli hänen kiinnostuksensa kohteena.

Nuorempana Matti metsästi paljon lintuja ja jäniksiä. Matilla oli silloin metsästyskoiria sitä varten. Myöhemmin riistan vähetessä ja iän karttuessa Matti tyytyi jokasyksyiseen hirvimetsästykseen.

Seuramies

Matti Vehviläinen tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa. Hän kuunteli mielellään toisten juttuja ja nauroi hyvin herkästi. Hän kertoi myös itse tarinoita mielellään ja nauroi iloisesti myös itse kertomilleen jutuille.

Luottamustoimistaan hän ei koskaan puhunut kotona. Siinä hän oli tarkka. Vaikka joskus asiat olivat todella vaikeita, hän ei niistä valittanut. Me Matin lapset emme tienneet, mitä niissä kokouksissa puhuttiin.

Hän ei myöskään puhunut koskaan toisista ihmisistä pahaa meidän kuullen. Edes poliittisista toimijoista, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä, hän ei koskaan sanonut mitään negatiivista. Hän ei tehnyt asiasta numeroa, joten olemme tajunneet sen vasta aikuisiällä. Se oli yksi hänen hienoista piirteistään.

Matti ei ollut kovin uskonnollinen mutta lapsena piti aina kuunnella kirkkotoimitukset radiosta hiljaa. Yleensä ne tulivat Kuopion tuomiokirkosta. Kun saarna oli kuultu, sai ryhtyä omiin askareihinsa. Matin suosikkisaarnamies oli rovasti Lennart Heljas, joka oli kansanedustajanakin.

Risto ja Arto Vehviläinen, syyskuu 2011