Tapasin Anu Vehviläisen

Anu Eduskuntatalolla

Tapasin Anu Vehviläisen eduskunnassa kesäkuussa 2013. Talossa näytti olevan kiireinen tunnelma, ilmeisesti eduskunnan lähestyvän kesätauon vuoksi. Anu oli kuitenkin löytänyt ajan sukuseuran haastattelun tekemistä varten ja saapui haastatteluun hyväntuulisena.

Millaiset ovat perhe- ja opintotaustasi?

Olen maalaistalon tytär Leppävirralta, Kotalahden kylästä. Minulla on vuotta vanhempi veli. Kävin kouluani Leppävirralla peruskoulun verran ja jatkoin sitten Savonlinnan taidelukiossa. Kuvataidekiinnostukseni veti sinne. Haaveilin silloin ammatista kulttuurin parissa.

Lukion jälkeen suoritin Alkio-opistossa kaksivuotisen kulttuurisihteeritutkinnon, mutta jatkoin sitten korkeakouluopintoihin. Opiskelin filosofian maisteriksi Joensuun yliopistossa pääaineena kotimainen kirjallisuus. Tähtäsin kulttuurialalle.

Kuinka tulit lähteneeksi politiikkaan?

Molemmat vanhempani olivat mukana keskustalaisessa paikallistoiminnassa. Lukioikäisenä olin vielä sitoutumaton. Tohtorien taisto Virolaisen ja Karjalaisen välillä herätti kiinnostukseni politiikkaan. Alkio-opistossa aloin pohtia aatteellisuutta. Poliittista pohdintaa alkoi tulla enemmän Joensuussa tehdessäni yhteiskunnallista katuteatteria ja toimiessani keskustaopiskelijoissa.

Pian tulin valituksi valtakunnallisiin tehtäviin: ensin keskustaopiskelijoiden ja sitten -nuorten puheenjohtajaksi. Olli Rehnillä oli suuri vaikutus siihen, että lähdin tavoittelemaan valtakunnallisia luottamustehtäviä.

Vuonna 1991 opintojen ollessa vielä kesken olin ensimmäisen kerran ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Sain 3 700 ääntä ja vaikka en tullut valituksi, aloin harkita politiikkaa vakavammin. Vuoden 1995 vaaleissa tulin valituksi ja jatkoin yhtä mittaa kaksi vaalikautta.

Valitsematta jääminen kolmannelle, perättäiselle kaudelle vuonna 2003 oli pettymys, mutta osoittautui monella tavalla onnelliseksi asiaksi. Sain enemmän aikaa olla vuonna 2000 syntyneen poikamme Tatun kanssa. Työskentelin näet silloin Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtajana Joensuussa. Lisäksi käytin vuoden jatko-opintoihin. Kun vuonna 2007 minut valittiin uudelleen eduskuntaan, tarjoutui minulle mahdollisuus liikenneministerin työhön. Sitä hoidin neljä vuotta.

Millaiset eväät sait kotoasi politiikkaan?

Perheeni oli kannustava ja sangen avarakatseinen. Kotalahden kyläyhteisö oli väestörakenteeltaan monipuolinen: oli muun muassa maanviljelijöitä, kaivostyöläisiä ja karjalaissiirtolaisia. Siellä oppi suhtautumaan tasa-arvoisesti kaikkiin ihmisiin. Arvostan Kotalahden kylää ja lapsuuttani siellä suuresti.

Ketä ovat taustajoukkosi ja miten heidän kanssaan asioit?

Isäni kuoli, kun olin 11-vuotias, joten tärkein tukijani on ollut äiti. Hän on edelleenkin minun ja Tatu-pojan tärkein tukija arjessa. Poikanihan asuu ja käy koulua Joensuussa samalla, kun itse olen viikot Helsingissä. Myös veljeni Marko on auttanut minua paljon mieheni kuoleman jälkeen.

Poliittinen tukeni tulee monilta pohjoiskarjalaisilta tukimiehiltä ja -naisilta. Heidän uskollisuutensa ja uuttera työpanoksensa ovat minulle jatkuvan hämmästelyn kohde. Meille maakunnan kansanedustajille toimivin ja yleisin tapa pitää yhteyttä tukijoihin on suora, henkilökohtainen kohtaaminen. Sitä teen mielelläni. Nykyään toki facebook- ja sähköpostiviestintä ovat lisänneet yhteydenpitoa hyvällä tavalla.

Millaisia ominaisuuksia kansanedustajan työ vaatii?

Työ vaatii intohimoa, uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Pitää olla herkkyyttä ihmisten kohtaamisessa, jotta ymmärtää näkemäänsä ja kuulemaansa.

Mitä politiikka antaa ja mitä se ottaa?

Politiikka on opettavaista. Saa paljon tietoa monelta alalta. Se antaa mahdollisuuden vaikuttaa asioihin. Se vie paljon aikaa. Työtä voisi tehdä vaikka kuinka paljon. Pitää kuinkin olla myös muuta elämää. Minulle sen muun elämän keskipisteeksi on muodostunut Höytiäisen rannalla, Kontiolahdella oleva mökki. Se on talviasuttava, joten olemme siellä lähes joka viikonloppu kesät talvet, kesällä luonnollisesti enemmän. Sinne olen juurtunut lujasti ja olen löytänyt siellä itsestäni entisen maalaistytön.

Ketä edustat poliitikkona ja miten sen haluat tehdä?

Edustan pohjoiskarjalaisia äänestäjiä, mutta myös kaikkia Suomen kansalaisia. Kansanedustajan on työssään oltava rehellinen itselleen. Ei saa kuitenkaan olla ehdoton. Pitää uskaltaa myös muuttaa mielipiteitään, jos huomaa siihen olevan painavaa syytä.

Anu ministeriautossa

Mitä ministeriys sinulle tarkoittaa?

Onhan se poliitikon uran huipentuma. Siihen liittyy paljon valtaa mutta myös vastuuta. Ministeri toimii virkavastuulla ja voi joutua kanteluiden kohteeksi, jos toimii väärin tavalla tai toisella. Aikani ministerinä oli raskasta, mutta erittäin antoisaa.

Mistä asioista, joita olet ollut ajamassa, olet eniten tyytyväinen?

Heti tulee mieleen pari asiaa: muutos liikennepolitiikkaan niin, että yksityisteiden määrärahat nousivat ja esimerkiksi vaarallisten Kallansiltojen korjaaminen 5-tiellä Kuopion pohjoispuolella.

Millaista on yksityiselämän ja julkisen työn yhdistäminen?

On se välillä raskasta. Olen tietoisesti valinnut avoimen suhtautumisen. Viimeisimmässä kovassa paikassa eli mieheni itsemurhan tapahduttua kerroin asiat, niin kuin ne olivat. Käsitykseni mukaan avoimuuteni rauhoitti julkista painetta perhettämme kohtaan.

Pohjois-Karjalassa ihmiset ovat aina pysäytelleet minua kaupoissa ja kaduilla kohdatessa. Se kuuluu asiaan: ihmiset kertovat luontevissa arjen tilanteissa asioistaan ja huolistaan. Se on osa tätä työtä ja suhtaudun siihen positiivisesti. Minulla on aikaa kuunnella.

Miten sinuun ovat vaikuttaneet kokemasi isot vastoinkäymiset?

Elämää ei voi käsikirjoittaa. Pitää hyväksyä tapahtuneet ja jatkaa matkaa.

Millaisia asioita toivot vielä tapahtuvan elämässäsi?

Toivon, että terveyttä riittää. Läheiset ihmiset ja hyvät ihmissuhteet ovat lopulta tärkeimpiä. Politiikan lähisuunnitelmassa on, että olen ehdokkaana seuraavissa eduskuntavaaleissa. Silloin pyrin uuden Savo-Karjalan vaalipiirin edustajaksi. Tuohon vaalipiirin kuuluvat lapsuuden kotikuntani Leppävirta, sukulaisteni vuoksi läheinen Suonenjoki ja äitini nykyinen kotikunta Iisalmi.

Kerrotko vielä lopuksi, mitä harrastat?

Mökkeilyn lisäksi harrastan – jo koulutukseni vuoksi – lukemista, ahkerasti ja intohimoisesti.

Haastattelu päättyi siihen, että valmistellut kysymykset oli käyty läpi ja varattu aika oli käytetty loppuun. Uusia vieraita oli tulossa sisään. Olin tavannut Anu Vehviläisen aiemmin yhdessä sukukokouksistamme, mutta en varsinaisesti puhunut hänen kanssaan. Odotin totisempaa ja verkkaisesti etenevää keskustelua, mutta Anu yllätti iloisuudellaan, välittömyydellään ja puheliaisuudellaan. Minulle vahvistui kuva energisestä, osaavasta naisesta, jolla on jalat maassa ja tahtoa saada tuloksia aikaan.

13.6.2013 Risto Vehviläinen