Vehviläisten sukuseura päätti järjestää yhteisen kesäpäivän jäsenilleen koronatauon jälkeen. Kesäpäivään saapuikin 27 seuran jäsentä ja perheenjäsentä eri puolilta Suomea 18. päivä kesäkuuta Suonenjoen Vanhan hautausmaan pääportille yhdentoista aikaan. Iloisten jälleen ja uusien tapaamisten jälkeen päästiin hautausmaakierrokselle Vehviläisten haudoille sukuseuratutkija Jouko Suihkosen opastuksella. Jouko pyysi kaikkia kierroksella mukana olevia kertomaan, jos heillä on lisätietoa sukulaisistaan. Näin kierroksesta saatiin vuorovaikutteinen.
Oli mielenkiintoista kuulla, keitä Vehviläisiä haudoissa lepäsi ja mihin sukuhaaroihin he kuuluivat. En varmaan ollut ainoa, joka ei tiennyt esim. lääketieteen ja kirurgian tohtorista, professorista ja valtioneuvoksesta Taavetti Laitisesta (1866–1941), joka kannatti suomalaisuusaatetta ja joutui siitä myös osin yliopistopiireissä kärsimään. Samalla kuultiin monenlaisia elämäntarinoita ja historiaa myös esim. Suonenjoen ensimmäisestä papista ja Suonenjoen lääkäreistä. Sukuseuran puheenjohtaja Harri Silkosuo muisti kerrottavan, että yksi lääkäreistä kuvasi heitä lääkäreitä “virka-, juoppo- ja täyshulluiksi”.
Sirkka Kainulainen kertoi Vehvilän Elsalan vahvoista naisista; Elsa-mummostaan ja Hilkka-äidistään. Hautuumaakierroksen jälkeen laskettiin vielä kukkakimppu kaatuneiden muistopatsaalle ja vietettiin hiljainen muistohetki kaikille edesmenneille Vehviläis-omaisille, tietenkin myös kaatuneille isänmaan puolustajille.
Hautuumaakierroksen jälkeen siirryttiin hyvin kunnostetulle Vehvilä Talolle, jossa mukaan liittyi vielä neljä sukuseuran jäsentä, ja jossa saimme nauttia kyläyhdistyksen tekemän maittavan lounaan. Puheenjohtaja Harri Silkosuon tervehdyksen jälkeen Arto Vehviläinen esitti lyhyen muistelun Vehvilän kansakoulun ensimmäisestä opettajasta, Hanna Vehviläisestä, äitinsä Helmi Vehviläisen vanhan puhekirjoituksen pohjalta. Hanna oli ollut ahkera, työhönsä sitoutunut opettaja, välillä ankarakin tarvittaessa. Heikki Vehviläinen kysyikin, löytyykö seinästä vielä arestikirjoitus ”tiällä Tatua piinattiin”. Ei löydy enää.
Vehvilä Talolta siirryttiin Rantalaan, joka toimii nykyisin maatilamatkailutilana lihakarjatilan lisäksi. Hanna Vehviläinen (os. Reinikainen) oli ollut Rantalan miniä ja kansakoulun pitäminen oli aloitettu Rantalasta vuonna 1907. Hanna Vehviläisen hautakivi oli siirretty Rantalan vanhan talon seinustalle ja siihen oli kiinnitetty sukuseuran lahjoittama laatta. Nyt muistolaatta paljastettiin kaikille.
Lisäksi Isäntäpariskunnan Sirkku ja Jorma Vehviläisen poika Janne kertoi tilan historiasta ja nykytilasta. Vanhassa talossa nautittiin kakkukahvit ja jutusteltiin vapaasti toisiimme tutustuen. Iltaohjelmana oli vielä halukkaille savusauna Siepossa Arto ja Outi Vehviläisellä Jylänki-järven rannalla.
Kaiken kaikkiaan voi todeta, että sukuseuran tapahtuma oli onnistunut. Saatiin uutta tietoa ja saatiin jutustella. Lisärikkautta sukuseuraan tuo paljon Jouko Suihkonen, joka on tutkinut sukua ja jolta piakkoin ilmestyy taas uusi kirja. Myös paljon elämänkokemusta kartuttaneet ihmiset, kuten Sirkka Kainulainen, osaavat kertoa positiivisesti vanhoista tapahtumista ja ihmisistä menneiltä ajoilta. Näissä muisteluissa voimme todeta kuuluvamme sukupolvien ketjuun ja kaikki me rakennumme osin näistä muistoista.
Päivällä Arton muistelussa toistui pari kertaa ”eikö ou mukavoo?” Lopputituleerauksena voi todeta: ”Kyllä olj mukavoo”.
Taina Peltonen, o.s. Vehviläinen
Lisää kuvia:
